Helou helou!
Edelleen kaikki taalla hienosti. Pakko oli laittaa jalleen yksi erittain viihdyttava sana, jota kuulee ainakin kolmella tavalla lausuttavan. Jokainen tapa on tuonut suht koht nopsasti hymyn huulille ja nauruakin on paikka paikoin ollut vaikea pidatella. ;)
Eli sana on siis excuse me eli anteeksi.
Ensimmainen tapa sanoa se paikallisella aksentilla:
skwiiz mii...eli Squeese Me! :)
Toinen tapa:
kiss mii, kiss mii... en oo kuitenkaan alkanu ketaan suukotteleen, vaikka monesti on pyydetty. :)
Kolmas tapa....ehka rajuin versio, mutta myos samalla viihdyttavin:
eksekjuut mii...(execute me). En ole kuitenkaan eettismoraalisista syista tatakaan pyyntoa lahtenyt toteuttamaan. :)
Noh, eniveis....voitte arvata, etta on ollut huvittavia tilanteita naiden kolmen eri koulukunnan kanssa, jotka kilpailevat kenen tapa on ykkonen.
No mutta eipa muutaku jatketaan anteekspyytelyja...tai mita nama sitten onkaan...maassa maan tavalla tai maasta pois! :)
Siu!
-Miika
lauantai 13. lokakuuta 2007
tiistai 11. syyskuuta 2007
Alkutunnelmia Laosista...
Jees, ollu ihan lamminta.... 
Mitas viela...siinapa kai ne tarkeimmat! ;)
Reilu kuukaus kuitenki oltu reissussa ja aika on oikeasti vilissy silmissa. Johtunee siita, etta hommia on riittanyt vaikka muille jakaa. Koulun kayntiin saaminen on ollut ihan haastava ja tyotelias projekti. Se etta opetan ala-asteen lisaksi kaikkia ylaasteen aineita, tuo jo itsessaan paljon harmaita hiuksia. Siihen paalle brokratiat tyonantajaan pain kuittihassakoineen tuopi suht koht ison lisamausteen kehiin. :)
Joka tapauksessa olen viihtynyt taalla erittain hyvin. Ei oo tullu vilu missaan vaiheessa, ihmiset on lepposen mukavia ja ruoka on alyttoman hyvaa.
Ruoasta sen verran, etta on tullut plakkariin valtavat maarat uusia makuelamyksia. Vihanneksia ja hedelmia on tullut vedettya paljon ja monia niista en oo koskaan nahny tai edes kuullut. Sitte ehka eksoottisempia vaihtoehtoja, mita ei valttamatta yliopiston ruokalasta Jyvaskylasta saanu, on sammakot ja heinasirkat....sitte se jonkun elaimen mahalaukku riisin, kastikkeen ym tilpehoorin kera oli oma kokemuksensa. Ei oo viela selvinny, kenen elaimen masua se oli, mutta ehka ensi jaksoon mennessa oon saanu selvitettya.
Periaatteena mulla on ollut, etta haluan tietaa ennen syomista, etta mita suuhuni laitan. Tama periaate on alkanut horjua mahalaukkukokemuksen jalkimainingeissa. Maistan kylla tasta eteenkinpain varmaan kaikkea, mutta ehka se jalkikateen tiedotus voi olla psyykeelle parempi.:)
Valitettavasti suuhun on mennyt myos paljon semmoisia ruokia, mista ei oo hajuakaan mita ne oli. Pikkuhiljaa niillekin ehka nimet loytyy.
Musta on tullut elamani ensimmaista [huom. mutta ei viimeista!;)] kertaa myos miljonaari. Yhella eurolla taalla saa aika monta tuhatta kippia (LAK) eli paikallista valuuttaa. Ihajjees!!
Tassa on pikkuhiljaa heranny siihen tosiasiaan, etta jos taalla meinaa todella parjata ihmisten kaa, ni taytyy osata laon kieli. Nuori vaesto jonkin verran osaa enkkua, mutta vanhempi ei kylla yhtaan. Nuortenkin lausumisesta on suht koht vaikeaa saada selvaa, koska jattavat niin paljon kirjaimia sanomatta. Siihen alkaa jo kuitenkin tottua. Jos sulle tulis englanniks joku kysymaan, etta "Do you lai flai lai?" niin milla tavalla vastaisit? Arvaapa, mita kyseinen kysymys tarkoitti....mieti muutama hetki. Paljastan vastauksen kohta.
Noniin....en viiti pitaa sua pitempaan jannityksessa, ettei mee younet. Eli kyseessahan on tottakai kysymys "do you like fried rice?" :) Mahtava homma - hohtava mamma, vai mita?!
Pitaa varmaan ruveta keraamaan paikallisten parhaita enkun lauseita, koska viihdearvo on suht koht korkea. Kaikella kunnioituksella toki. :)
Paljon on tapahtunut ja paljon tapahtuu jatkuvasti. En oo mikaan himokirjoittaja, joten naa sivustot ei ihan joka paiva paivity, mutta yritan puristaa itestani aina silloin talloin tanne jotain.
Kaikkea hyvaa!
t. Miika
Mitas viela...siinapa kai ne tarkeimmat! ;)
Reilu kuukaus kuitenki oltu reissussa ja aika on oikeasti vilissy silmissa. Johtunee siita, etta hommia on riittanyt vaikka muille jakaa. Koulun kayntiin saaminen on ollut ihan haastava ja tyotelias projekti. Se etta opetan ala-asteen lisaksi kaikkia ylaasteen aineita, tuo jo itsessaan paljon harmaita hiuksia. Siihen paalle brokratiat tyonantajaan pain kuittihassakoineen tuopi suht koht ison lisamausteen kehiin. :)
Joka tapauksessa olen viihtynyt taalla erittain hyvin. Ei oo tullu vilu missaan vaiheessa, ihmiset on lepposen mukavia ja ruoka on alyttoman hyvaa.
Ruoasta sen verran, etta on tullut plakkariin valtavat maarat uusia makuelamyksia. Vihanneksia ja hedelmia on tullut vedettya paljon ja monia niista en oo koskaan nahny tai edes kuullut. Sitte ehka eksoottisempia vaihtoehtoja, mita ei valttamatta yliopiston ruokalasta Jyvaskylasta saanu, on sammakot ja heinasirkat....sitte se jonkun elaimen mahalaukku riisin, kastikkeen ym tilpehoorin kera oli oma kokemuksensa. Ei oo viela selvinny, kenen elaimen masua se oli, mutta ehka ensi jaksoon mennessa oon saanu selvitettya.
Periaatteena mulla on ollut, etta haluan tietaa ennen syomista, etta mita suuhuni laitan. Tama periaate on alkanut horjua mahalaukkukokemuksen jalkimainingeissa. Maistan kylla tasta eteenkinpain varmaan kaikkea, mutta ehka se jalkikateen tiedotus voi olla psyykeelle parempi.:)
Valitettavasti suuhun on mennyt myos paljon semmoisia ruokia, mista ei oo hajuakaan mita ne oli. Pikkuhiljaa niillekin ehka nimet loytyy.
Musta on tullut elamani ensimmaista [huom. mutta ei viimeista!;)] kertaa myos miljonaari. Yhella eurolla taalla saa aika monta tuhatta kippia (LAK) eli paikallista valuuttaa. Ihajjees!!
Tassa on pikkuhiljaa heranny siihen tosiasiaan, etta jos taalla meinaa todella parjata ihmisten kaa, ni taytyy osata laon kieli. Nuori vaesto jonkin verran osaa enkkua, mutta vanhempi ei kylla yhtaan. Nuortenkin lausumisesta on suht koht vaikeaa saada selvaa, koska jattavat niin paljon kirjaimia sanomatta. Siihen alkaa jo kuitenkin tottua. Jos sulle tulis englanniks joku kysymaan, etta "Do you lai flai lai?" niin milla tavalla vastaisit? Arvaapa, mita kyseinen kysymys tarkoitti....mieti muutama hetki. Paljastan vastauksen kohta.
Noniin....en viiti pitaa sua pitempaan jannityksessa, ettei mee younet. Eli kyseessahan on tottakai kysymys "do you like fried rice?" :) Mahtava homma - hohtava mamma, vai mita?!
Pitaa varmaan ruveta keraamaan paikallisten parhaita enkun lauseita, koska viihdearvo on suht koht korkea. Kaikella kunnioituksella toki. :)
Paljon on tapahtunut ja paljon tapahtuu jatkuvasti. En oo mikaan himokirjoittaja, joten naa sivustot ei ihan joka paiva paivity, mutta yritan puristaa itestani aina silloin talloin tanne jotain.
Kaikkea hyvaa!
t. Miika
torstai 23. elokuuta 2007
Tilaa:
Kommentit (Atom)
